Maalauksia toisen koskettamisen vaikeudesta
Kuvataiteilija Tuula Anttonen (s. 1970) on jo vuosia ollut yhden kysymyksen maalari. Villisti kiemurtelevat ja värisevät maalaukset kysyvät: miten toista ihmistä voi koskettaa?
Maalauksia kansoittavat torsomaiset ihmishahmot, jotka etsivät läheisyyttä mutta päätyvät usein satuttamaan toisiaan. Halaus muuttuu rusennukseksi, hellyyden yritys riippuvuudeksi. Kenelläkään ei ole kasvoja, ja jokainen on yksin yhdessäkin.
Maalausten viesti on riipaiseva. Vaikka toinen ihminen olisi kuinka lähellä, hän pysyy lopulta aina saavuttamattoman kaukana. Jokainen on suljettu omaan ihoonsa, omaan sisäiseen todellisuuteensa. Ja silti me janoamme toisen kosketusta, rakastetuksi tulemista, ja kurottelemme etäisyyteen, jonne emme ehkä koskaan voi yltää. Voiko tällöin aito kohtaaminen olla edes mahdollista?
Vaikka Anttonen on maalannut samaa aihetta helposti tunnistettavalla maalaustyylillään jo useamman vuoden, tuon aiheen surumielinen runollisuus ei ole menettänyt tippaakaan koskettavuuttaan.
Anttosen taidetta voi kutsua vaikeaksi – ei siksi, että sitä olisi vaikea ymmärtää, vaan siksi, että sen esittämä kysymys on vaikeampi kuin voisi kuvitella.
Harri Mäcklin, Helsingin Sanomat, 25.11.2014
