Keittiössä tapahtuu / Happening in the Kitchen. Akryyli mdf-levylle, 140cm x 200cm, 2008. 
Leikkaus metsässä / Operation in the Woods. Akryyli mdf-levylle, 120cm x 160cm, 2009. 
Puolustaudu / Defend Yourself. Akryyli mdf-levylle, 80cm x 60cm, 2009. 
Raati / Jury. Akryyli mdf-levylle, 120cm x 170cm, 2009. 
Suudelma I / KIss I. Akryyli mdf-levylle, 121cm x 101cm, 2009. 
Suudelma II / Kiss II. Akryyli mdf-levylle, 100cm x 150cm, 2009. 
Yleiskuva näyttelystä Omat Ihmiset. Tm galleria, Helsinki 2009. Yleiskuva näyttelystä Omat Ihmiset. Tm galleria, Helsinki 2009. Yleiskuva näyttelystä Omat Ihmiset. Tm galleria, Helsinki 2009. 
Yleiskuva näyttelystä Omat Ihmiset. Tm galleria, Helsinki 2009. 
Yleiskuva näyttelystä Omat Ihmiset. Tm galleria, Helsinki 2009.
TM-GALLERIA, HELSINKI
3.6. – 28.6.2009
LEHDISTÖTIEDOTE
Do not consider the fact that pictures and imagined stories bring us satisfaction and stimulate us into thinking to be self-evident, but something to which you should devote careful interest.
– L. Wittgenstein
Kahvilakeskustelu vuosien takaa: Selitin ystävälleni Spidermanin ammatinvalintaongelmia ja kuinka ne olivat koskettaneet minua. Ystävä keskeytti: Spidermania ei ole olemassa; Spiderman ei ole totta. Se tyrmäsi minut täysin, ajatus siitä että joidenkin ihmisten päässä ei asu fiktiivisiä ihmisiä tai mikä vielä pahempaa, että heillä ei ole merkitystä. Onneksi on Merete Mazzarella, joka on kirjoittanut kokonaisen kirjan romaanihenkilöiden kanssa seurustelusta (Silloin et ole koskaan yksin).
Nyt olen yksittäisten torsojen sijaan tehnyt ryhmäkuvia, joissa ihmiset toimivat yhdessä. Minulle on nimen omaan ollut tärkeää, että nämä ihmiset eivät synny ulkoisesta näköhavainnosta vaan päästä, he tulevat ”tyhjästä”, luon ja rakennan heidät itse, illusorisesti kolmiulotteiset volyymit illusoriseen tilaan.
Nämä fiktiiviset kuvaihmiset ovatkin sitten olleet niin täynnä itseään etteivät ole raameihin mahtua, ja toistensa kanssa kosketuksiin joutuessaan tönivät ja tappelevat itselleen tilaa – hyvin konkreettisesti, fyysisesti olemassa ollen.
Vaikka usein olen jättänyt päät pois pitääkseni ruumiin ja sen tapahtumat kuvan tärkeimpänä asiana, nämä ihmiset herkeämättä tuijottavat katsojaansa ja ovat hänestä tietoisia. Ei ole kyse vain heidän keskinäisestä kohtaamisestaan kuvapinnan toisella puolen, vaan kohtaamisesta sieltä ulos, joko minun, maalarin, tai sitten katsojan kanssa.